Valmista tuli!

Työmme valmistui sopivasti kurssin esittelykerralle. Loputkin osat saatiin piilotettua nallen sisään ja päähän ommeltiin vielä punainen fleecekangas, joka tulee näkyviin, kun vetoketjun avaa. Vetoketjun avaaminen saa punaiset led-silmät syttymään ja mahasta painettaessa kuuluu kolmen nuotin "karmaiseva ääni".  Nallen selkä ommeltiin vielä zombimaisen vaikutelman lisäämiseksi kiinni niin, että langat näyttävät tikeiltä. Kaukaa katsottuna nalle näyttää herttaiselta vaaleanpunaiselta pikkunallelta, mutta kun sitä rupeaa tutkimaan lähemmin, vaikutelma muuttuukin päinvastaiseksi! Zombius tosin korostuu ehkä paremmin pimeässä...

Valmis zombie-nalle

Nallen valmistusprosessi sujui aika mukavasti ja muutaman pikku mutkan kautta tekniikkakin saatiin pelittämään. Lopputuloskin vastasi aika pitkälle alkuperäisiä suunnitelmia, vaikka nalle nyt tiukan aikataulun vuoksi lopulta tuunailtiinkin vanhasta lelusta :-)

Kaiken kaikkiaan opimme kurssilla paljon, niin ohjelmoinnista, kytkennöistä kuin ompelustakin. Kurssi ylitti kivasti oppiainerajat ja me opeopiskelijat pääsimme oikein kunnolla tutkimaan ja kokeilemaan. Ei välttämättä ihan heti olisi uskonut, että jonain päivänä sitä saa valmiiksi onnistuneen älytekstiilin. 

Haluamme vielä kiittää ideoinnista 6C-luokkalaisia ryhmäläisiämme, oli mukavaa tehdä yhteistyötä! Toivottavasti jatkossakin tullaan tekemään norssilaisten kanssa yhteisiä projekteja.

Loppupohdinta

Keksivät lapset -projektin alussa ajatus älyvaatteesta, joka täytyy rakentaa ohjelmointia, kytkentöjä ja ompelemista myöten itse, tuntui mahdottomalta tehtävältä. Varsinkin, kun aikataulu laitteen valmistumiselle oli urakkaan nähden melko tiukka ja päälle painoivat samalla myös muiden kurssien lopputöiden palautuspäivämäärät. Luokanopettajan kai täytyy joskus olla jokapaikan höylä, joka tarvittaessa ompelee ompelukoneella ja siinä sivussa koodaa tietokoneella. Ehkä projekti valmistelikin meitä tulevaisuuden koitoksiin. Ainakin kiireaikataulut ja tuskastelua vaativat projektit taitavat kuulua opettajan arkeen.

Kokemuksena Keksivät lapset -projekti toi meille opiskelijoille mielenkiintoista, mutta samalla hyvin hermostuttava kokemus. Ymmärrän, että kokeilu oli myös kurssin vetäjille uusi, ja siksi vielä joltain osin ehkä hiukan hiomaton. Myös kurssin pitäjille tästä kokeilusta saatu tieto auttaa varmasti muokkaamaan tästä projektista timantin. On nimittäin hienoa, että on kursseja, joissa pyritään integroimaan peruskoulun toimintaa meidän tulevien opettajien työskentelyyn.

Siiten siihen meidän ryhmämme työhön. Syntymäpäivämitali saatiin kuin saatiinkin valmiiksi, vaikkakin loppuvaiheessa jouduimmekin kiirehtimään niin, ettei lopputulos ollut aivan niin siisti, kuin mitä me olisimme ,aina täydellisyyteen pyrkivinä, halunneet. Varsinaiselle laitteen kokoamisvaiheelle ei jäänyt suunnitteluaikaa vaan jouduimme työskentelemään kiireellä, jotta saisimme mitalin valmiiksi määräaikaan mennessä. Tällaisessa kiirehtimisessä syntyi tietenkin ongelmia, kuten: Lilypadiin jo asennettujen led-valojen jalkoja rikkoutui ja niitä jouduttiin kolvaamaan irti ja vaihtamaan uusiin, pattereille rakennettu pussukka oli väärässä kohdassa, ledit tulevat kankaasta esiin epätasaisesti, yksi on kokonaan esillä, muutama muu taas näkyy vaivoin, yhden ledparin välinen johdin oli kangasmuottiin liian lyhyt... Ikävimpänä vastoinkäymisenä vaivoin pähkäilty ja rakennettu painokytkin päätti lopettaa toimintansa siinä vaiheessa, kun kaikki elektroniset osat oli jo ommeltu kankaisen mitalin sisälle. Niinpä emme voineet muuta kuin tyytyä siihen, että mitalimme valot saa kytkettyä päälle laittamalla patterit sisään ja sammutettua ottamalla ne pois. Onneksi patterit ovat sentään laitteeseemme hyvin helpot vaihtaa, joten tämä moka ei vaikeuta liiaksi laitteemme käyttöä.

Nyt kun projekti on takana ja oppilaiden ajatuksista lähtöisin oleva mitali on valmis ja toimii, voimme olla vain tyytyväisiä lopputulokseen; eihän se täydellinen ole, mutta aikatauluun ja kokemattomuuteemme nähden se on jo hieno saavutus. Toivomme, että siitä olisi luokan oppilaille edes vähän iloa. Ennen kaikkea toivomme, että kokemus yhteistyöstä opettajaopiskelijoiden kanssa oli heille antoisa, sillä sellaista kokemusta ei ihan joka koulussa saakkaan.

Valmis mitali sankarin kaulassa!

Terkuin: Jenni, Sirkku ja Topi

Mitali valmiiksi!

Ennen ompeluvaiheiden jatkamista, touhusimme elektroniikkaluokassa juottamisen parissa ja saimme kuin saimmekin kaikki vastukset, ledit, johdot ja paristot juotettua oikein paikoilleen.

 

 Jotta homma ei menisi liian helpoksi, huomasimme hätäilleemme, koska paristot tulisi juottaa LilyPadiin siten, että johdot kulkevat kankaan läpi, joten eikun takaisin ja paristojen suhteen, homma uusiksi.

Vihdoin ja viimein saimme aloitettua ompeluvaiheen. Aloitimme kytkimen tekemisestä, joka tehtiin kahdesta sähkö johtavasta kankaanpalasesta, joiden väliin laitettin huopakangas, jonka keskellä on reikä. Ideana tässä on siis se, että kun keskeltä painaa, kankaat osuvat yhteen ja laite lähtee käyntiin. 

Taiteilemamme kankaista tehty painokytkin

Painokytkin kiinnitettiin tähden taakse.

Seuraavaksi tähti applikoitiin mitalin etuosaan ja samalla tehtiin napinlävet ledejä varten.

Ompelukone teki "vahingossa" tähdestä hieman epäsymmetrisen, siitä tuli vähän niin kuin meritähti!

 Tässä vaiheessa kaikki palaset alkoivat olla tehtynä ja työ oli loppusilausta vaille valmis.

Kaikki osat valmiina, ei muutakun yhteen!

Pumpulia pehmusteeksi ja LilyPadin kaveriksi mitalin sisään.

Mutkien kautta voittoon ja sitten olikin mitalin testauksen aika, mikä paljastikin sen, että painokytkin ei toimi..mitali jää päälle vilkkumaan, sillä kankaat koskettavat toisiaan kokoajan. Tässä kohtaa, kun kaikki osat oli ommeltu kiinni, aikaa työn esittelyyn alle 24h ja kalenterit täynnä, päätimme olla tyytyväisiä siihen, että tuote on valmis, ei täydellinen, mutta periaatteessa kuitenkin ihan toimiva.

Terkuin: Jenni, Sirkku ja Topi

Pallo tai ainakin pallomainen!

Tapasimme oppilaat vielä kerran Norssilla ja kerroimme lähinnä niistä ongelmista ja rajoitteista, joita tekniikka tälle työlle asettaa. Olemme loppujen lopuksi päätyneet aika kauas alkuperäisestä suunnitelmasta. Tästä toisaalta saimme hyvää opetusta siitä, että tuotteen suunnittelu vailla tietoa sen toteutuksesta ja tekniikasta, on mahdotonta. Kaikesta huolimatta oppilaskontaktimme Norssilla hyväksyivät muutokset!

Viimeisenä puristuksena ennen kuin tuotetta päästiin esittelemään, oli kasata se. Ensin laitetaan sisukset ja sitten virkataan loppuun. Tässä vaiheessa alkoi olla kiire ja Vuokko keskittyi virkkauspuuhiin, kun Varpu ja Anna yritti saada parsittua teknistä osuutta toimintavarmaksi.

Vielä 2 tuntia ennen tuotteen esittelyä oltiin tässä tilanteessa.

Lopulta pääsimme kasaamaan sähköjä pallon sisälle ja työ ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luultiin. Ledien pysyvä kiinnittämisessä virkkausreikiin oli hankalaa. Tarvimme pientä puupalaa hipaisukytkimelle vahvikkeeksi ja teippiä kului runsaasti, kun liitoksia ja johtoja eristettiin toisistaan. Sen lisäksi täyttö aiheutti aiempien juotosten pettämisiä ja saimmepa pari oikosulkuakin aikaiseksi. Teipin lisäksi kolvia tarvittiin muutamaan kertaan, jotta lopulta saimme pallon toimimaan virheettä, vaikka sitä vähän puristikin.

Lennosta jouduimme tekemään myös viimeisen lisäyksen työhön, ja Vuokko kätevästi virkkasi siihen sulkemisläpän huoltamista varten sen sijaan, että pallo olisi kokonaan suljettu. (Note to self: Keinokuituvanu ottaa käryää aika helposti. Silloin on aika jees, jos paristot saa kiskottua irti. Toinen vaihtoehto on ehkä rätisevä pallo?) 

Lopputulos aiheutti meissä ylpeyttä, koska se toimi. Sen sijaan pallomaisuus kärsi ja alkuperäinen tarkoitus valmistaa heittopallo on kaukana lopputuloksesta. Mutta paljon opittiin ja valmista tuli! JESS!

Valmista!

Kaikkien lukijoidemme iloksi voimme ilmoittaa, että sisustustaulumme on valmistunut! Led-valot myös toimivat hienosti (ainakin tässä viime päivinä). Varsinkin pimennetyssä huoneessa ilotulitus näyttää upealta, ja Älyvaate-kurssin palautuskerralla tuotteemme saikin aplodit moneen otteeseen.

Sisustustaulun viimeistely suoritettiin viime viikolla, ja erinäisten ratkaisujen avulla (mm. kuumaliima) saimme palaset loksahtamaan kohdalleen. Ohessa vielä videomateriaalia toimivasta tuotteesta.

3-ryhmän tekijäjäsenet kiittävät projektissa auttaneita henkilöitä, ja erityisesti ideoinnit suorittaneita Normaalikoulun oppilaita.Toivon mukaan Älyvaate -kurssin kaltaiset projektit jatkuvat myös tulevina vuosina uusilla lo-opiskelijoilla!
-Eveliina, Jenny & Sauli

Sisustustaulu takaa. (Johtoviidakko, joka jää seinän taakse piiloon :))

 

 

Kolvaamista, kokoamista sekä valmis tuote!!

Tapasimme oppilaat vielä viimeisen kerran Norssilla, joiden kanssa keskustelimme tuotteesta. Emme valitettavasti löytäneet pelottavaa seisovaa koiraa/ sutta, vaan lähdimme rakentamaan tuotetta bulldog koiraan. Jatkoimme suunnittelua oppilaiden kanssa tähän pehmoleluun.

 Alkuperäinen koira

Oppilaat näkivät koiran ja toivoivat, että saisimme siitä pelottavamman näköisen. Keskustelimmekin että voisimme värjätä tassujen pohjan vaaleanpunaiset osat mustaksi ja lisätä niittejä koiran pantaan. Lisäksi päädyimme siihen että koiran silmien ei tarvitse olla punaiset, koska voisimme käyttää kirkkaita ledejä.

Lähdimme työstämään koiraa Yliopistolla poistamalla sen sisälmykset sekä kolvaamalla kaikki komponentit lilypadiin kiinni. Johtojen määrä oli melko suuri sillä työhömme tuli jo melko monta lediä.Kaiken kaikkiaan meidän piti tyhjentää koiran sisälmykset, tehdä sen silmiin, tassuihin sekä suuhun reiät ledeille sekä tehdä toiseen tassuun luu, joka toimisi painokytkimenä. Tämän painokytkimen ompeluun käytimme sähköä johtavaa lankaa.

Kun olimme kolvanneet kaikki komponentit kiinni, huomasimme että koodissamme oli jotain häikkää. Tassujen ledien väleissä käytetty johtava lanka ei johtanut tarpeeksi ja loppujen lopuksi jouduimme toteamaan että kaikki tassun 4 lediä eivät mahtuneet tassun sisään kunnolla, mikä aiheuttaa kosketushäiriöitä. Muutaman kerran koira jopa savusi, mutta onneksi saimme tuotteen lopulta toimimaan pienellä virityksellä. Ääni sekä silmien ja suun ledit toimivat hienosti, tassujen ledien kanssa on hieman jännitystä. Muutaman vastoinkäymisen jälkeen olimme kuitenkin iloisia että koira toimi :)

Monen työtunnin jälkeen saimme lilypadin koiran sisään, mutta totesimme että patterikoteloa ei ole turvallista laittaa koiran sisään, sillä jos koira alkaa savuta pitää patterit saada mahdollisimman pian ulos. Alla video ja kuva valmiista koirasta :)

Ideoista oikeaksi tuotteeksi

Pallon ulkonäkö onkin ollut jo selvillä. Valkoinen, pörröinen, vaakaraidallinen - sekä virkattu. Kuitenkin tuotekehittely vaiheessa (lue: vaakaraidallisen pallon ompelu on hankalaa) päädyimme Miia-opettajamme neuvoja kuunnellen virkkamaan pallon kolmesta erilaisesta langasta.

Mutta sitten on lisäksi se kaikki tekninen tavara, jonka tulisi mahtua sinne pallon sisään. Siihen kuuluu siis:

• Lilypad Arduino Simple Board, joka siis ohjaa kaikkea toimintaa
• 12 värillistä lediä (4 punaista, 4 keltaista ja 4 vihreää)
• kytkin, jolla kytketään valot päälle
• johtoja, joilla ledit kytketään Simple Boardiin
• kahden AA-pariston virtalähde

Kaikki nämä juotettiin tai ommeltiin sähköäjohtavalla langalla Simple Boardiin kiinni. 

Tältä se siis näyttää teoriassa kytkentäkaaviona. Kuva alla osoittaa, miltä se näyttääkään käytännössä.

Tämän toteutushan meni niin, että Varpu ja Anna hoitivat teknisen puolen ja Vuokko virkkasi pallon. Pallon virkkauskaan ei meidän käsityöekspertillekään ollut aivan simppeliä: se aloitettiin 4 kertaa alusta. Kyllä muutaman kerran oli lähellä luovuttaa, mutta sinnillä purettiin ja aloitettiin. 

Tottakai meidän piti vielä ennen pallon kasaamista testata, toimiiko meidän tekniikkamme. Ja toimihan se! *jäätävät tuuletukset* 

Siinäpä se. Meidän tekniikka. Ensin välkkyvät kaikki, sitten mennään sarjassa vuorotellen ja lopuksi väreittäin.

Ollaan me aika hyviä!