Loppupohdinta

Keksivät lapset -projektin alussa ajatus älyvaatteesta, joka täytyy rakentaa ohjelmointia, kytkentöjä ja ompelemista myöten itse, tuntui mahdottomalta tehtävältä. Varsinkin, kun aikataulu laitteen valmistumiselle oli urakkaan nähden melko tiukka ja päälle painoivat samalla myös muiden kurssien lopputöiden palautuspäivämäärät. Luokanopettajan kai täytyy joskus olla jokapaikan höylä, joka tarvittaessa ompelee ompelukoneella ja siinä sivussa koodaa tietokoneella. Ehkä projekti valmistelikin meitä tulevaisuuden koitoksiin. Ainakin kiireaikataulut ja tuskastelua vaativat projektit taitavat kuulua opettajan arkeen.

Kokemuksena Keksivät lapset -projekti toi meille opiskelijoille mielenkiintoista, mutta samalla hyvin hermostuttava kokemus. Ymmärrän, että kokeilu oli myös kurssin vetäjille uusi, ja siksi vielä joltain osin ehkä hiukan hiomaton. Myös kurssin pitäjille tästä kokeilusta saatu tieto auttaa varmasti muokkaamaan tästä projektista timantin. On nimittäin hienoa, että on kursseja, joissa pyritään integroimaan peruskoulun toimintaa meidän tulevien opettajien työskentelyyn.

Siiten siihen meidän ryhmämme työhön. Syntymäpäivämitali saatiin kuin saatiinkin valmiiksi, vaikkakin loppuvaiheessa jouduimmekin kiirehtimään niin, ettei lopputulos ollut aivan niin siisti, kuin mitä me olisimme ,aina täydellisyyteen pyrkivinä, halunneet. Varsinaiselle laitteen kokoamisvaiheelle ei jäänyt suunnitteluaikaa vaan jouduimme työskentelemään kiireellä, jotta saisimme mitalin valmiiksi määräaikaan mennessä. Tällaisessa kiirehtimisessä syntyi tietenkin ongelmia, kuten: Lilypadiin jo asennettujen led-valojen jalkoja rikkoutui ja niitä jouduttiin kolvaamaan irti ja vaihtamaan uusiin, pattereille rakennettu pussukka oli väärässä kohdassa, ledit tulevat kankaasta esiin epätasaisesti, yksi on kokonaan esillä, muutama muu taas näkyy vaivoin, yhden ledparin välinen johdin oli kangasmuottiin liian lyhyt... Ikävimpänä vastoinkäymisenä vaivoin pähkäilty ja rakennettu painokytkin päätti lopettaa toimintansa siinä vaiheessa, kun kaikki elektroniset osat oli jo ommeltu kankaisen mitalin sisälle. Niinpä emme voineet muuta kuin tyytyä siihen, että mitalimme valot saa kytkettyä päälle laittamalla patterit sisään ja sammutettua ottamalla ne pois. Onneksi patterit ovat sentään laitteeseemme hyvin helpot vaihtaa, joten tämä moka ei vaikeuta liiaksi laitteemme käyttöä.

Nyt kun projekti on takana ja oppilaiden ajatuksista lähtöisin oleva mitali on valmis ja toimii, voimme olla vain tyytyväisiä lopputulokseen; eihän se täydellinen ole, mutta aikatauluun ja kokemattomuuteemme nähden se on jo hieno saavutus. Toivomme, että siitä olisi luokan oppilaille edes vähän iloa. Ennen kaikkea toivomme, että kokemus yhteistyöstä opettajaopiskelijoiden kanssa oli heille antoisa, sillä sellaista kokemusta ei ihan joka koulussa saakkaan.

Valmis mitali sankarin kaulassa!

Terkuin: Jenni, Sirkku ja Topi