Pallo tai ainakin pallomainen!

Tapasimme oppilaat vielä kerran Norssilla ja kerroimme lähinnä niistä ongelmista ja rajoitteista, joita tekniikka tälle työlle asettaa. Olemme loppujen lopuksi päätyneet aika kauas alkuperäisestä suunnitelmasta. Tästä toisaalta saimme hyvää opetusta siitä, että tuotteen suunnittelu vailla tietoa sen toteutuksesta ja tekniikasta, on mahdotonta. Kaikesta huolimatta oppilaskontaktimme Norssilla hyväksyivät muutokset!

Viimeisenä puristuksena ennen kuin tuotetta päästiin esittelemään, oli kasata se. Ensin laitetaan sisukset ja sitten virkataan loppuun. Tässä vaiheessa alkoi olla kiire ja Vuokko keskittyi virkkauspuuhiin, kun Varpu ja Anna yritti saada parsittua teknistä osuutta toimintavarmaksi.

Vielä 2 tuntia ennen tuotteen esittelyä oltiin tässä tilanteessa.

Lopulta pääsimme kasaamaan sähköjä pallon sisälle ja työ ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luultiin. Ledien pysyvä kiinnittämisessä virkkausreikiin oli hankalaa. Tarvimme pientä puupalaa hipaisukytkimelle vahvikkeeksi ja teippiä kului runsaasti, kun liitoksia ja johtoja eristettiin toisistaan. Sen lisäksi täyttö aiheutti aiempien juotosten pettämisiä ja saimmepa pari oikosulkuakin aikaiseksi. Teipin lisäksi kolvia tarvittiin muutamaan kertaan, jotta lopulta saimme pallon toimimaan virheettä, vaikka sitä vähän puristikin.

Lennosta jouduimme tekemään myös viimeisen lisäyksen työhön, ja Vuokko kätevästi virkkasi siihen sulkemisläpän huoltamista varten sen sijaan, että pallo olisi kokonaan suljettu. (Note to self: Keinokuituvanu ottaa käryää aika helposti. Silloin on aika jees, jos paristot saa kiskottua irti. Toinen vaihtoehto on ehkä rätisevä pallo?) 

Lopputulos aiheutti meissä ylpeyttä, koska se toimi. Sen sijaan pallomaisuus kärsi ja alkuperäinen tarkoitus valmistaa heittopallo on kaukana lopputuloksesta. Mutta paljon opittiin ja valmista tuli! JESS!